1968 – Finlandia

Kun kello käy, taas liian paljon se lyö
On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ
Kun kello käy, niin kohta nähdä saan sen:
Sua löydä viereltäin en
Oi, miksi aika näin kiiruhtaa?

Ei enempää – ei vähempää, kun lähempää sun nähdä vain saan
Vain olla tässä anna mun –
luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin
Mut silti vain on pelkonain:

Kun kello käy, ja aamun kalpean tois
Ei tähdet hehkuaan lois, käyt niiden kanssa sä pois
Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen
Jää aika rakkauden…
Oi, miksei kellot voi – seisahtaa?

Vain olla tässä anna mun –
luokses kerran kun jäin niin tahdon nyt näin
Mut silti vain on pelkonain:

Kun kello käy, taas liian paljon se lyö
On kohta päättynyt yö, taas alkaa arkinen työ
Kun kello käy, niin myötä vanhenen sen
Jää aika rakkauden…
Oi, miksei kellot voi – seisahtaa?

Porque el tiempo pasa, el tictac del reloj va muy deprisa
Pronto termina la noche y vuelve el trabajo diario
Porque el tiempo pasa, pronto lo veré:
En cuanto no te encuentre a mi lado
Oh, ¿por qué pasa tan rápido el tiempo?

Ni más ni menos, sólo déjame quedarme a tu lado
Una vez que te tengo cerca de mí
Lo único que quiero es estar contigo
Pero sigo teniendo miedo:

Porque el tiempo pasa, y traerá una pálida mañana
Las estrellas no brillarán, te irás volando con ellas
Porque el tiempo pasa, y me iré haciendo vieja
No queda tiempo para el amor…
Oh, ¿por qué no puede pararse el reloj?

Una vez que te tengo cerca de mí
Lo único que quiero es estar contigo
Pero sigo teniendo miedo

Porque el tiempo pasa, el tictac del reloj va muy deprisa
Pronto termina la noche y vuelve el trabajo diario
Porque el tiempo pasa, y me iré haciendo vieja
No queda tiempo para el amor…
Oh, ¿por qué no puede pararse el reloj?